dualismi

Stephen Fry: Koppava kloppi
En voi sanoa tuntevani herra Fryn tuotantoa kovin hyvin. Olen toki katsonut Kyllä Jeeves hoitaa -sarjaa joskus lapsena, ja seurannut jokusen elokuvan jossa hän on, mutta tuotanto ei muuten ole kovin tuttua. Paitsi viimeisen vuoden ajalta, kun olen koukuttunut BBC Entertainmentin Qi-visailuun.
Olen joskus nähnyt jonkin kiitellyn Fryn haastattelun, jossa hän varsin avoimesti kertoi elämästään ja kokemuksistaan poikakoulussa. Siinä mielessä tämän kirjan anti ei tullut minulle yllätyksenä, vaikkakin jaksoin ja jaksan edelleen hämmästellä brittiläistä sisäoppilaitoskoulusysteemiä. Ajoittain kirjasta tuli hieman väkisin väännetty olo, eivätkä kaikki vitsit ihan jaksaneet edes hymähdyttää, mutta voi toki olla, että Fry on (edelleen) oman roolinsa vanki. Mutta muuten kirja oli varsin nautittavaa sanojen ilotulitusta, sopiva sekoitus itseironiaa, namedroppingia, sivistyssanoja ja sarkasmia. Pitää etsiä lisää Fryn tuotantoa luettavaksi.



Katja Lahti & Satu Rämö: Vuoden mutsi
Olen seurannut jo useamman vuoden kirjoittajien Project mama- ja Salamatkustaja -blogeja. Kirjoittajien tyyli on tuttu, ja olen viettänyt blogeissa hetken jos toisenkin nyökytellen voimallisesti päätäni sarkastisen huulenheiton tahtiin. Tiesin, mitä kirjalta odottaa. Mutta silti se oli pienoinen pettymys. Ikävä kyllä.
Voi toki olla, että nyt kun oma jälkikasvu on jo eskari-iässä, en enää ole ihan kohderyhmää, eikä toisaalta työminällä ole kirjan annille välttämättä kovin suurta käyttöä. Harmillisesti kirjasta jäi hieman väljähtynyt jälkimaku, sillä vaikka tekstit pistivätkin hymyilemään ja hihittämään, tuntui, että jokin jäi puuttumaan. Ehkä olisin kaivannut jotain kommenttia siitä, etteivät lapset ole pelkkiä nilkkakuulia ja elämänpilaajia, en tiedä. Tai ehkä olin ladannut kirjalle valtavan kovat ennakko-odotukset jo etukäteen, en tiedä. Ehdottomasti hauskaa luettavaa opus kuitenkin on, ja todellakin tervetullut toisenlainen äitikirja kaiken hattarasössön keskelle.


(Lukupäiväkirjalistani näyttää säälittävältä: viime vuonna ei yhden yhtä kirjaa! Itse asiassa listaus ei pidä täysin paikkaansa, sillä luin viime vuonna George R.R. Martinin A Song of Ice And Fire -sarjan neljä ensimmäistä osaa. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä vielä mitään, kun viides osa on hankkimatta. Toisaalta - lukupäiväkirjalistani näyttäisi silti säälittävältä. :D )