dualismi

Bernard Malamud: Jumalan armo
Juutalainen paleontologi Calvin Cohn kokee yllätyksen, kun hän jää ainoana ihmisenä eloon suuresta vedenpaisumuksesta, jonka Jumala nostatti maailmaan kyllästyttyään ihmiskunnan tekosiin. Cohn yrittää selvittää Jumalalta miksi näin on, mutta saa vastauksiksi vain kryptisiä lauseita ja pahoittelevan toteamuksen siitä, että Jumala oli tehnyt mokan - oikeasti Cohnin pitäisi olla kuollut. Merentutkimusaluksella matkustava Cohn löytää seurakseen simpanssin, joka myös on mystisesti selviytynyt mullistuksesta. Yhdessä he löytävät yksinäisen saaren, asettuvat sille asumaan ja yrittävät jatkaa elämäänsä. Jostain saarelle päätyy muitakin apinoita, ja tuloksena on jonkinlainen hatara sivilisaation yritelmä.


Mielestäni kirja oli varsin mielenkiintoinen, vaikkakin se toki oli hengeltään varsin juutalainen, mutta se sallittaneen. Tarinan edetessä Cohnista tulee röyhkeä diktaattori, joka jostain hämäräksi jäävästä syystä kuvittelee länsimaisen sivilisaation ja ihmiskunnan edustajana olevansa jotenkin ylivertainen, jumalankaltainen, sääntöjen ja moraalin laatija, kaikkivaltias herra. Hän opettaa simpansseille Oikeaa Moraalia ja Käytöstapoja, yrittää asettaa normiksi juutalaiskristillisen etiikan ja jopa pariutuu naarassimpanssin kanssa tuottaakseen uuden uljaan ihmisapinan, ylirodun kantaäidin.

Reisillehän se tietysti menee.

Kaiken julistamisen, saarnaamisen ja oman omahyväisyytensä keskellä Cohn unohtaa jotain hyvin oleellista: simpanssit ovat eläimiä. Ylhäältäpäin asetetut yksisuuntaiset, vain toista osapuolta hyödyttävät lait eivät toimi, eikä despoottinen diktatuuri yleensä ole kovin kauaskantoinen juttu (paitsi Pohjois-Koreassa).
Jotenkin kirjasta tulee eläväisesti mieleen tämä.